Ystäväni saivat tyttövauvan marraskuussa. Pääsimme tervehtimään ihanaa uutta tulokasta, ja halusin antaa heille lahjaksi jotakin itsetehtyä. Tein omalle tyttärelleni Siille tilkkupeiton raskausaikanani, ja se on ollut meillä lähes joka päiväisessä käytössä. Päädyin siis tekemään pikkuiselle oman tilkkupeiton.

Kankaiden valinta ja sommittelu

Peiton tekeminen alkoi sopivien kankaiden valinnalla. Minulla oli kolmea Paapiin luomutrikookangasta, jotka toimivat runkona, jonka päälle valintoja aloin tekemään. Näiden kankaiden perusteella värimaailmaksi valikoitui enimmäkseen punaisen ja sinisen sävyt. Tilkkujen materiaali oli pääsääntöisesti elastaanitrikoo, jolloin peitto pysyy kuosissaan myös pesuista toiseen.

Paksun pahvisen neliön avulla leikkasin trikoista 15 x 15cm paloja, ja aloin sommittelemaan niitä keskenään. Palat on helppoa leikata pyöröleikkurilla leikkuualustalla, ja parhaimmillaan leikkasinkin 4 kerrosta kerralla. Koska palat olivat isohkoja, ei niitä tarvittu kovin paljoa. 5×7 palan kokonaisuus näytti silmääni hyvältä, ja se sopi jo etukäteen valitsemieni pohjakankaiden mittoihin. Valmiin peiton kooksi tuli siis noin 70x95cm.

Peiton kokoaminen

Yhdistin palat saumuroimalla 7 palan pystyrivit ensin ja sitten pystyrivit keskenään. Pystyrivejä yhdistellessäni varmistin saumakohtien kohdistumisen sekä ohjasin poikkisaumat vuororivein ylös ja alas. Näin silittäessä sauma ei kierrä ja saumakohdista ei tule liian paksu.

Kun tilkut oli yhdistetty leikkasin pohjakankaat. Halusin peittoon hieman jämäkkyyttä, joten käytin pohjana paksua vakosamettia. Välikerrokseen laitoin kosteutta pitävää kangasta. Tällä kertaa kaikki peittoon tarvittavat materiaalit löytyivät kotoa. Vakosametti oli ystävältäni, joka ei ollut sille keksinyt käyttöä, ja kosteussulkukangas oli pikkuvauva-ajalle ostettu Finlaysonin kosteussulkulakana, jota ei juurikaan oltu käytetty. Pesen tietysti kaikki kankaat aina huolella, ennen kuin niitä käytän projekteissa. 

Kanttaaminen uudella kantinkääntäjällä

Yhdistin kaikki kerrokset saumurilla ennen reunojen kanttaamista. Minulla on kantinkääntäjä myös ompelukoneeseen, mutta halusin kokeilla ensimmäistä kertaa Tampereen kädentaitomessuilta ostamaani peitetikkikoneen kantinkääntäjää. Kantinkääntäjä kääntää sopivan levyiseksi leikatun resorikantin kolmin- tai nelinkertaiseksi ja venyttää sitä sopivan verran. Olen aiemmin käyttänyt ompelukoneella nelinkertaiseksi kääntävää kantinkääntäjää, mutta erityisesti paksujen materiaalien kanssa ompelukoneeni voi alkaa yskimään. Näin tapahtui esimerkiksi Siin tilkkupeittoa kantatessani.

Tälläkään kertaa kanttaaminen ei sujunut täysin ongelmitta. Peitetikkikoneen kantinkääntäjä kääntää kolminkertaiseksi, mutta käytetty kantti on vain 28mm leveä. Paksun peiton kanssa tämä oli hieman liian vähän. En myöskään saanut testaamisesta huolimatta peitetikin ommelta optimikohtaan. Harmillisinta oli, että kolme ensimmäistä reunaa meni ihan hyvin, mutta kun käänsin viimeiselle reunalle, muljahti kantti aivan nurin ja mutkalleen, ja ei auttanut kuin keskeyttää kanttaaminen. Purettuani edelliset kymmenen senttiä jatkoin samasta kohdasta, mutta ongelma toistui vielä kerran ennen kuin pääsin loppuun asti. Viimeisessä kulmassa myös kantin toinen reuna ei osunut täysin ompeleen alle.

Tulevaisuutta ajatellen paksujen materiaalien kanttaamista varten olisi kaikista paras, jos omistaisin peitetikkikoneelle nelinkertaiseksi kääntävän kantinkääntäjän, joka tekisi hieman leveämpää kanttia. Siihen asti on kuitenkin pärjättävä näillä.

Viimeistely ja lopputulos

Viimeistelyn tein siis käsin. Pyrin siistimään kantin niin hyväksi ja kestäväksi kuin mahdollista, mutta siihen en voi olla täysin tyytyväinen. Lupasin kuitenkin lahjansaajille, että korjaan peiton, jos sille jotakin käy. Kokonaisuutena lopputulos oli mielestäni kuitenkin kaunis. Toivottavasti peitto ilahduttaa lahjasaajia, ja siitä jää kaunis muisto ihanasta vauva-ajasta.