Helsingin kädentaitomessut pidettiin nyt viikonloppuna. Mieheni meni kuitenkin yövuoroon vielä lauantaina, joten vaihtoehtona oli mennä joko lasten kanssa tai nopeasti sunnuntaina mieheni herättyä. Vauhdikas 5-vuotias ei ole parasta käsityömessuseuraa (“Äiti tuu jo!”, “Koska me voidaan lähteä?”), joten päädyin pikavisiittiin.

Katsoin näytteilleasettajat etukäteen, joten päätin käydä Kangaskapinalla, Mereenillä ja Lumikelloilla. Päästyäni paikan päälle, löysin pääkäytävän varrelta lisäksi Kankaisen, jolla oli esimerkiksi hienoja trikoita ja joustocollegeita hopeisilla ja kultaisilla efektikuvioilla. Kiersin kyllä kaikki hallit, mutta onhan se niin, että harvat asiat herättävät huomion, jos joutuu kiirehtimään. Softshelliä olisin mieluusti hypistellyt tai ostanut, mutta kellään sitä ei nähdäkseni ollut.

Kauniiden kuosikankaiden sijaan olin jo etukäteen päättänyt, että keskityn yksivärisiin. Toisaalta resoreita minulla ei ole ihan niin hyvin kuin toivoisin, joten niitä päätin hankkia myös. Ehkä nopean kierroksen aikapaine sai minut tekemään myös nopeita päätöksiä, mutta tyhjin käsin en näiltäkään messuilta poistunut.

Olen nyt käynyt Helsingin kädentaitomessuilla parina vuonna. Se on mukava tapahtuma, mutta itse nautin enemmän valtavista Tampereen tai kotoisista Jyväskylän kädentaitomessuista, tai uudesta Ommel -tapahtumasta Espoossa. Painotus Helsingissä on ehkä valmiissa tuotteissa ja langoissa enemmän kuin näissä muissa. Toisaalta, pari vuotta sitten, kun olin hankkimassa peitetikkikonetta, tapahtuma tarjosi erinomaisen mahdollisuuden verrata eri koneita ja jutella eri valmistajien edustajien kanssa.

Löydöistä olin kuitenkin iloinen, saa nähdä, mitä niistä valmistuu, ja milloin.