Ompelijoiden oma tapahtuma, Ommel 2019 festivaali järjestetään nyt toisen kerran Espoossa. Tapahtuma kokoaa yhteen suuren määrän kotimaisia ja kansainvälisiä kankaiden suunnittelijoita ja myyjiä, ompelutarvikkeiden tarjoajia, sekä tarjoaa mahdollisuuden ompelulaneihin, koulutuksiin, kursseihin, luentoihin ja työpajoihin. Toisin sanoen, Ommel on ompelijan karkkikauppa – ja minähän karkista tykkään.

Ei mitään päällepantavaa…

Illalla ennen tapahtumaa hoksasin, että eihän minulla ole päällepantavaa – eli riittävän siistiä hellepäivän asua, jonka olisin itse tehnyt. (Eihän sitä nyt ostovaatteessa voinut lähteä!) Kangaskaapille siis, ja sieltä kaikkien mustapohjaisten joustocollegeiden joukosta löytyi 2m pala Nuppu Printin sinipohjaista “Sydäntalvi” trikoota, josta olin aiemmin tehnyt äidilleni pipon, tuubin ja lapaset. Hetken katselin sopivaa kaavaa, mutta kun sellaista ei löytynyt, käytin Ottobresta piirtämääni collegehousujen kaavaa pohjana, leikaten sen mukaan haaran etu- ja takakappaleelle. Lisäsin leveyttä muutaman sentin ja leikkasin lahkeet lähes suoriksi. Lisäksi lisäsin käänteen verran korkeutta, pituuden mallasin lyhyemmäksi ja leikkasin taskut vapaalla kädellä. Sovitin housuja pari kertaa ommellessani, ja kavensin lahjetta pari senttiä kappaleelta noin polvesta alaspäin – lyhyeen ja pyöreään varteeni täysin suorat lahkeet eivät oikein sopineet. Tällaiset housuista tuli ja olen niihin enemmän kuin tyytyväinen. Nuppuprintin jämäkkä trikoo sopi housuihin erinomaisesti. Mukavat ja vilpoiset, kauniit ja rennot. Täydelliset kesähousut, näitä täytyy tehdä lisää!

Toim.huom. Kuvat sen sijaan… Huoh. Perheessä asuu 2 pientä tahmatassua isompien tahmatassujen lisäksi. Kuvat on otettu normaalin päiväkotiin lähtötohinan keskellä, kun halusin varmistaa, että saan vaatteista kuvat puhtaina ennen kuin kaikista pienin tahmatassu ne tahmaa jotenkin. Poju pukee ja pyörii vieressä ja tyttö harjoittelee kävelemistä. Nopeat kuvat ennen kuin jotakin tapahtuu… Noh, elämä on! Mulla on on uudet byysat!

Tunnelmia tapahtumasta

Niin, ja ne festivaalit: väkeä oli puolen päivän avautumisesta lähtien todella paljon, rattaiden kanssa kulkeminen oli hankalaa. Iltapäivän edetessä ruuhka jo hieman helpotti. Vaunuparkki olisi ollut yläkerrassa, ja yritinkin sitä hyödyntää, mutta juuri, kun olin kärryjä sinne viemässä, päätti Sii pamauttaa “paukut pöksyyn”. Totesin, että ainoan hoitotilan löytyessä ensimmäisestä kerroksesta, on helpompaa kuljettaa kaikki tavarat ja tyttöni rattaiden kanssa, ja jatkaa päivää edelleen “hyökkäysvaunujen” kanssa… Olihan minun kuitenkin lähdettävä hyvissä ajoin, jotta ehtisin hakemaan poikani päiväkodista. Ihan hyvin se onnistuikin, mutta sekä minun, että muiden kävijöiden olisi ollut helpompaa, jos useampi bebe olisi viihtynyt kantorepussa. Ehkä jo ensi vuonna pääsen festareille ihan yksin…

Viime vuoden tapaan Ommel järjestettiin helteiden helliessä ulkona. Vaikka tapahtuma houkutteli jo ensimmäisenä päivänään tuhat ompelun ystävää vierailemaan tapahtumassa, ei sisätiloissa ollut paahtavan kuuma. Ehkäpä korkea tila toimii hyvin myös helteisenä päivänä. Järjestelyt on kaiken kaikkiaan hoidettu hienosti.

Ostoksissa pidin tiukan linjan, mukaan lähti vain pieni pala keltaista trikoota Kangaskapinalta poikani suunnittelemaan kesähuppariin (siitä lisää myöhemmin) sekä Pilpon trikoo toisiin kesähousuihin.

Tässä vielä pari tunnelmakuvaa. Minun oli tarkoitus napsia niitä enemmänkin, mutta tytön kanssa mennessä oli keskityttävä enemmän olennaiseen. Kankaiden ihailuun, inspiraatioiden keräämiseen, muiden ompelijoiden päällä oleviin vaatteisiin – tytön tyytyväisenä pitämisen lisäksi. Mukava päivä, toivottavasti festivaali saa edelleen jatkoa.