Muutimme uuteen kotiin viime kesänä. Viime kesän helteet ja paahde tekivät tuhojaan pihassa kun talo oli hetken tyhjillään, ja ihan täyttä selvyyttä meille ei tullut mitä pihassa oikein kasvaakaan. Hiljalleen olen selvittänyt pihan historiaa, ja mitä sieltä löytyy. Siis opetellut tunnistamaan kasveja, mitkä ovat rikkaruohoja, ja mitkä eivät, millainen multa ja lannoite olisi tarpeen millekin kasville ja millaiselle paikalle ja millaiseen aurinkoon mikäkin kasvi sopii, ja niin edelleen. Ajatuksena oli, että tänä kesänä ei vielä suuria muutoksia pihassa tehdä, vaan katsotaan mitä sieltä nousee.
Talon ensimmäiset asukkaat olivat teettäneet pihasuunnitelman, joka löytyi talon papereiden joukosta. Suunnitelmassa oli tarjottu koko pihan valmiiksi tekemistä kivineen, terasseineen ja vesiaiheineen kaikkineen. Toteutuksen arvo oli kuitenkin erittäin huomattava summa, joten suunnitelmaa ei oltu lähdetty toteuttamaan. Siellä täällä pihassa on kuitenkin elementtejä, jotka on selvästi otettu suunnitelmasta. Edelliset asukkaat olivat jo aloittaneet pihan uusimista. Tehtävää on kuitenkin aika paljon ja isosta nurmikkoalueesta huolimatta myös kukkapenkkejä löytyy joitakin kappaleita, osa paremmassa, osa huonossamma kunnossa. Iso haaste pihassa on varjon puute, ja varsinkin etupiha on paahteisen kuuma. Vaikka suuria muutoksia ei olekaan tarkoitus tehdä, on sormiani syyhyttänyt päästä laittamaan sormeni multaan.
Ensimmäiseksi kohteekseni otin siis kapean ja leveän kaistaleen autotallin ja kadun välissä, joka oli sekä umpeen kasvanut, että kaipasi selkeyttä.
Lähtötilanne
Pihasuunnitelman mukaan kaistaleella olisi pitänyt kasvaa 6 vuorimäntyä joiden juurella olisi pelkkää vuorenkilpeä. Suunnitelmasta kaistaleelle oli toteutettu kyllä 6 vuorimäntyä, mutta niistä 5 oli karsittu kannoiksi ja 1 oli annettu kasvaa lähes leikkaamatta. Sitkeänä puuna se oli kuitenkin tehnyt matalistakin aluista vielä uusia oksia ja yritti piiloutua muiden kasvien joukkoon. Vuorenkilpiä oli istutettu ilmeisesti 2 taimea toisistaan erilleen. Pihassamme on lehtokotiloita, ja vuorenkilpien luona niitä oli todella paljon. Ja väleihin oli laitettu vähän sitä ja tätä.
Kaistaleella kasvoi vaaleanpunakukkainen pensasruusu, ja sen juurella jokin siniseen taittava matala havu, jonka alaoksat olivat aivan kuolleet. Itse ruusu on kukkiessaan ihan kaunis. Ruusun vieressä kasvoi sekalainen seurakunta kukkia, mukaanlukien vuorenkilpeä ja isomaksaruohoa. Isomaksaruoho viehätti minua, mutta sitäkin oli ripoteltu pariin eri paikkaan, ja ne olivat ylikasvaneet ja kasvoivat reilusti reunakivien yli. Kaistaleen keskellä oli 2 isoa hienoa kiveä, jotka olivat piilossa jonkin liian korkean (ja mielestäni ruman) perennan joukossa. Kivien takana kasvoi hyväkuntoinen tuija. Toisessa päässä kaistaketta kasvoi iso koristeomenapuu, sekä pensaina kasvavaa vaaleanpunakukkaista keijuangervoa sen juurella. Yksi angervo kasvoi myös toisessa päässä olleen vuorimännyn juurella tai oikeammin keskellä. Angervojen keskellä kasvoi kärsinyt ja pupujen rokottama japaninvaahtera, jolla ei ole tilaa (ja energiaa kasvaa). Kaistaleen kruunasivat keltakukkaiset hanhikkipensaat. Lisäksi kaistaleen reunakivet ovat erilaiset kaistaleen etu- ja takareunassa. Kaistaleella on joitakin talotekniikkaan liittyviä putkennousuja, jotka olisi kiva saada piiloon. Toinen pää on korkeammalla kuin toinen. Heiniä ja rikkaruohoja kasvoi siellä täällä, katetta ei ollut. Myös tyhjiä aukkoja oli, erityisesti vanhojen vuorimäntyjen kantojen kohdalla.
Kuvissa ei ole lähtötilanne vaan niin, että siitä on jo karsittu 8 isoa jätesäkillistä oksia niin vuorimännyistä, sinertävästä havusta kuin koristeomenapuustakin, sekä kitketty selkeitä rikkaruohoja.
Muutos
Siskoni tuli kylään heinäkuun lopussa ja auttoi minua muutoksen aloittamisessa. Hän on nyt vuosikymmenen ajan perustanut ja hiljalleen muokannut omaa pihaansa, joten hänen kokemuksensa ja apunsa oli tosi hieno juttu. Hän toi lisäksi muutamia saniaisen ja heinän taimia omalta pihaltaan, joiden pitäisi tälle, ei niin paahteiselle paikalle, sopia.
Välihuomautus: Siskoni valisti minua ja kertoi esimerkiksi perennojen jakamisesta, jossa vanhempi iso ja mahdollisesti ylikasvanut perenna kaivetaan juuripaakkuineen ylös ja jaetaan joko juurinipusta alkuja hellemmin irrotellen tai ihan brutaalisti lapiolla ruksauttaen. Juuripaakun tiivays olisi ilmeisesti se määräävä siinä, kumpi ratkaisu on parempi. Tällä keinolla pihaa saa kehitettyä myös pihassa jo olevien kasvien avulla ilman, että joka kerta pitäisi käydä taimimyymälässä. Mahtavaa, taimia kun tarvitsee ihan hirveästi pienellekin pläntille ja vitsi, että mokomat maksavat paljon. Toki, aina on mahdollisuus kasvattaa taimi itse, siis jos vaan osaa. Ehkä kokeilen sitä ensi keväänä. Aiemmat kokemukset vihannesten ja yrttien taimikasvatuksesta ovat – tuota – olleet vaihtelevia menestyksiä.
Karsimme ja kaivoimme juuret ylös ensin kiviä ympäröineistä rumista perennoista. Ne joutivat suoraan kierrätyskeskuksen kuormaan, niin kotiloiden peitossa ne olivat. Sen jälkeen kaivoimme juurineen ylös isot isomaksaruohot. Isomaksaruohot jakaantuivat juuresta helposti, ja niistä sai helposti yli kymmenen uutta taimea, jotka pystyi nyt istuttamaan uudelleen parempaan muotoon. Karsimme myös molemmat vuorenkilvet, myös niiden juurella kotilot tuntuivat viihtyvän. Karsimisen yhteydessä myös vuorimännyn kannot tulivat esille, ja yllätykseksemme saimme myös ne kaivettua juurineen melko helposti ylös. Vuorimäntyä siistittiin edelleen niiden oksien osalta, jotka hapsottivat ihan minne sun sattuu. Hiljalleen saimme hienot kivet esille, ja tilan näki jo selvemmin. Oli siis aika istuttaa.
Aloitimme valmistelemalla maan. Vanhat juuren mahdollisimman hyvin pois, ja mullan muhevaksi. Käännetään ja harataan, semmoisella kolmipiikkisellä ihan syvältä ja kunnolla. Sitä juurta vaan nousee ja nousee. Kuoppa, uutta multaa ja taimi siihen. Ja uutta multaa taimen juurelle ja kunnon polkaisu ja taimen painaminen multaan tiivistäen. Uutta multaa saa laittaa todella paljon. Pinta tasaiseksi. Ja sitten lannoitusta ja vettä. Syyslannoite saa kuulemma juuret kasvamaan kukan sijaan ja tämä on tarpeen tulevaisuutta varten. Ja vettä saa laittaa myös kastelukannullisen per taimi. Siis paljon. Kaikille tämä lienee selvää, paitsi sellaisille kuin minä, joka on ensimmäistä kertaa isoa pihaa uudistamassa… Lisäksi, tässä ei nyt ole millään lailla huomioitu mitään juurikangasta, joiden avulla rikkaruohot pysyisivät – paremmin – poissa. Laitoin sitä pintaan myöhemmin, mutta tämän olisi ehkä voinut tehdä fiksumminkin. Aika näytää…
Sommittelimme ja siskoni tuomat heinät, sekä yhden kaistaleelta löytyneen kitukasvuinen heinän ja loimme ryhmän kasvamaan timantin muodossa kivien taakse. Isomaksaruohot laitettiin kaarevaan muotoon kehystämään vuorimäntyä. Jo vanhassa pihassa ollut vesiaihe löysi mieheni ideoimana paikkansa kivien vierestä, ja se istuukin siihen kuin nenä päähän. Saniaiset istutimme tyhjään tilaan roskakatoksen taakse, sieltä niiden pitäisi täyttää tila hiljalleen. Pari päivää kestäneen karsimisen ja istuttamisen jälkeen paikka näytti tältä.
Myöhemmin pihaa kiertäessämme pensasaidan keskeltä löysimme 2 japaninhappomarjapensasta, joita siskoni jäi ihmettelemään. Pensasaitamme on kaiken kaikkiaan koostettu useasta eri syreenistä, jasmikkeesta, ja muusta pensasaitalajikkeesta, ilmeisesti inspiraationaan tuo meidän pihaamme tehty pihasuunnitelma. Se ihmetytti myös meitä alkuunsa, mutta itseasiassa se on aika kiva, kun sen kukat kukkivat eri aikaan. Joka tapauksessa naapurin kanssa keskusteltuamme hän sanoi, että japaninhappomarjojen paikka ei oikein ole siinä, koska ne eivät siinä mahdu kasvamaan. Ja että jos meillä olisi niille paikka, niin siirtäkää vaan, heillä niitä oli jo riittävästi. Kaivoimme pensaat siis ylös ja niille löytyikin uusi paikka koristeomenapuun takaa, jossa oli tyhjä aukko. Pensaat kasvavat noin metrin kokoisiksi, joten aika näyttää, onko tuokaan paikka niille paras, mutta siirretään sitten uudelleen.
Kivien eteen jäi tyhjä tila, johon ostin ja istutin muutaman uuden perennan (kaunopunahattua, keijunkukkaa ja kuningasbegoniaa), joiden ei pitäisi kasvaa niin korkeaksi. Päätin hieman jälkijättöisesti laittaa pintaan juurikangasta katteen alle. Plantagenista ostin sellaista paksua, muovista, hieman mansikkakankaan oloista kangasta. Leikkasin siihen reiän jokaisen kasvin kohdalle, ja levitin sen paikoilleen ennen Greencare kuorikatteen levittämistä. Osa ostamistani perennoista oli nyt aivan matalia, joten ihan ongelmatonta tämä ei ollut. Jouduin jättämään katekerroksen aika matalaksi, jotta en peittäisi matalimpia kasveja kokonaan. Niiden pitäisi kuitenkin olla myöhemmin hieman korkeampia, joten josko tilanteen voi korjata sitten ensi kesänä. Hieman mietityttää myös muovinen katekangas, olisikohan perinteinen paksu harsoinen ollut kuitenkin parempi? Siskoni käyttää kuulemma sanomalehtiä. Noh, oppia ikä kaikki. Katsotaan ja korjataan sitten tarpeen mukaan myöhemmin. Katettakin ostin hieman liian vähän, joten ihan loppuun en tätä projektia vielä tehnyt. Istutetut saniaiset näyttivät istutuksen jälkeen huonoilta, joten jäin myös hieman odottamaan kuolevatko ne, vai piristyvätkö ajan ja lannoitteen voimalla. Ehdin hyvin levittämään loput katteet vielä loman jälkeen ennen talven tuloa.
Lopputulos
Tähän asti edenneeseen muutokseen olen ihan tyytyväinen. Angervot voi alasleikata keväisin, joten sen teemme ensi keväänä, ja katsotaan sitten kasvavatko ne siistimpinä takaisin sen jälkeen. Japaninvaahteran siirto jää myös ensi vuoteen, ehkä talven aikana pihasuunnitelmat etenevät jo pihan puolelle, jonne vaahteran voisi jonnekin siirtää. Ja samalla voi katsoa, miten tämä tehty muutos on onnistunut, ja nouseeko siitä mitään vielä keväällä lumien sulettua… Tässä vielä kuvia lopputuloksesta tässä vaiheessa. Homma on nyt kuitenkin aloitettu, ja paljon työtä on jäljellä. Ja se tuntuu ihan hyvältä.
HiiSii 