Ryhmä merenkulun arkeologeja on löytänyt Sisilian rannikolla sijaitsevan 2 600 vuotta vanhan haaksirikon läheltä kaksisataa valuharkkoa, jotka ovat levinneet hiekkapohjaan. Harkot oli valmistettu orikalkista, harvinaisesta valumetallista, joka antiikin kreikkalaisen filosofin Platonin mukaan oli peräisin legendaarisesta Atlantiksen kaupungista.

Inquisitrin mukaan haaksirikon läheltä löydettiin yhteensä 39 harkkoa (suorakaiteen muotoisiksi lohkoiksi asetettua metallia). BBC kertoi, että toinen samanlainen metallikätkö löytyi. 47 harkkoa löytyi lisää, ja tähän mennessä on löydetty yhteensä 86 metallipalaa.

Hylky löydettiin vuonna 1988, ja se kellui noin 300 metrin päässä Sisiliassa sijaitsevan Gelan rannikosta matalissa vesissä. Hylkyhetkellä Gela oli rikas kaupunki, jossa oli monia hienoja esineitä valmistavia tehtaita. Tutkijat uskovat, että orikalkin kappaleet oli tarkoitettu näihin laboratorioihin, kun alus upposi.

Sisilian merivartioston päällikkö Sebastiano Tusa kertoi Discovery Newsille, että arvokkaat harkot tuotiin Sisiliaan todennäköisesti Kreikasta tai Vähä-Aasiasta.

Tusa sanoi, että pitkään salaperäisenä metallina pidetyn orikalkkiharkon löytyminen on merkittävä, sillä "mitään vastaavaa ei ole koskaan löydetty." Hän lisäsi: "Tunsimme orikalkin antiikin teksteistä ja muutamista koriste-esineistä."

Daily Telegraph -lehden mukaan harkot on analysoitu, ja niiden on todettu koostuvan noin 75-80 prosenttisesti kuparista, 14-20 prosenttisesti sinkistä ja hajanaisesti nikkelistä, lyijystä ja raudasta.

Nimi orichalucum tulee kreikan kielen sanasta oreikhalkos, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "kuparivuori" tai "kuparivuori". Platonin 5. vuosisadalla eKr. kirjoittaman Critias-dialogin mukaan orichalucumia pidettiin arvoltaan kakkosena kullan jälkeen, ja sitä löydettiin ja louhittiin monissa osissa legendaarista Atlantista muinaisina aikoina.

Platon kirjoitti, että Atlantiksen Poseidonin ja Kleiton temppelin kolme ulkoseinää oli verhottu messingillä, tinalla ja kolmas, koko linnoituksen käsittävä seinä "välkkyi orikalkin punaisesta valosta".

Temppelin sisäseinät, pylväät ja lattiat olivat kokonaan orikalkin peitossa, ja katto oli kirjava kullalla, hopealla ja orikalkilla. Temppelin keskellä seisoi orikalkista valmistettu pylväs, johon oli kaiverrettu Poseidonin lakeja ja Poseidonin ensimmäisten poikien ruhtinaiden tietoja.

Asiantuntijat ovat vuosisatojen ajan kiistelleet kiivaasti metallin koostumuksesta ja alkuperästä.

Antiikin kreikkalaisten mukaan orikalkin keksi kreikkalais-fennikialainen mytologinen hahmo Kadmus, joka oli Theban perustaja ja ensimmäinen kuningas, jonka kunniaksi Akropolis nimettiin alun perin Kadmeiaksi.

Orichalcumin on eri tavoin katsottu olevan kulta-kupariseos, kupari-tina- tai kupari-sinkki-messinki tai jokin metalli, jota ei enää tunneta. Vergiliuksen Aeneiksessa mainitaan kuitenkin, että Turnuksen rintapanssari oli "jäykkä kullasta ja valkoisesta orichalcista", ja on esitetty teoria, että kyseessä on kullan ja hopean seos, vaikka ei tiedetä varmasti, mitä orichalcum oli.

Orikalkki mainitaan myös Josephuksen teoksessa "Juutalaisten muinaismuistot" (1. vuosisata jKr.) - kirja VIII, luku 88. Josephus toteaa, että Salomon temppelin astiat oli valmistettu orikalkista (tai pronssista, joka oli kauneudessaan kullan kaltaista).

Nykyään jotkut tutkijat esittävät, että orichalcum on messinkimäinen seos, joka valmistettiin antiikin aikana sementointiprosessilla, joka saavutettiin reagoimalla sinkkimalmin, puuhiilen ja kuparimetallin kanssa upokkaassa.

Lähes kolme vuosituhatta merenpohjassa lojuneiden orikalkkiharkkojen viimeisin löytö saattaa viimein ratkaista tämän arvoituksellisen metallin alkuperän ja koostumuksen mysteerin.