Göremen laaksossa sijaitsevan kirkkojen puiston länsipuolella olevaan eristettyyn savupiippuun kaiverrettu Elmali Kilise (Göremen kirkko 19) on yksi alueen parhaiten säilyneistä ja täysin freskoilla koristelluista keskibysanttisista kirkoista.
Temppelin alkuperäistä omistusoikeutta ei tunneta. H. Gregoire (1909) mukaan kirkon katsottiin kuitenkin olevan omistettu arkkienkeleille, koska neljä niistä on kuvattu yhtä pienissä kupoleissa. Turkkilainen nimi Elmali Kilise (Omenan kirkko) johtuu luultavasti siitä, että muistomerkin sisäänkäynnin läheisyydessä oli 1900-luvun alkupuolelle asti näkyviä omenapuita.Toisaalta uskotaan, että tämä luonnehdinta on peräisin arkkienkeli Mikaelin hallussa olleesta pallosta, jota ei-kristityt ovat virheellisesti verranneet omenaan.
Elmali Kilise muodostaa yhdessä Karanlik Kilise ja Çarikli Kilise kanssa ryhmän Göremen kirkkoja, joita on luonnehdittu arkkitehtonisen suunnitelmansa perusteella "pylväskirkoiksi" tai "églises à colonnes". Ne ovat kolme neljän pylvään varassa seisovaa ristineliön kirkkoa, joilla on samankaltaisuuksia koristeellisen ohjelman sisällön ja taiteellisten piirteiden osalta. Elmalinäyttää olevan Karanlikin jälkeen toiseksi suurin rakentamisen ja seinien koristelun alalla.
Kirkon koristeohjelmassa on tyypillisiä piirteitä, jotka omaksuttiin kirkkojen koristeluun ikonoklastisen kiistan jälkeen. Kupolissa on kuvattu Pantokrator. Bema-apsiksessa on Deesis, sivuseinillä Dodekaortonin kohtauksia, joista tosin puuttuu Annunciation. Seinäkoristelua täydentävät kristologiset kohtaukset, miespuolisetja naispuoliset pyhimykset, Aabrahamin vieraanvaraisuus ja Kolme nuorta miestä tulisessa uunissa. Verrattuna hieman aikaisempaan Karanlikiin, joka oli esikuvana Elmalin rakentamiselle, kirkossa on heikkouksia hahmojen kuvauksessa ja sommittelussa sekä tilan hahmottamisessa ja käytössä.
Muistomerkin ajoituksesta on tehty monia ehdotuksia, jotka alkavat 1100-luvun puolivälistä 1200-luvun loppuun tai jopa 1300-luvun alkuun. Todennäköisintä kuitenkin näyttää olevan, että se on rakennettu 1100-luvun puolivälissä tai saman vuosisadan kolmannella neljänneksellä.
Temppeli kunnostettiin vuosina 1996-1997, ja se on nyt avoinna yleisölle.