Museums Victorian fossiilinäytteestä tehdyn uuden tutkimuksen mukaan Australiassa vaelsi aikoinaan outo hampaaton dinosaurus.

Gondwana Research -lehdessä kuvattu fossiili kuului teropodien ryhmään, joka tunnetaan nimellä elaphrosaurukset.

"Elafrosaurukset olivat oudon näköisiä dinosauruksia - ne juoksivat matalalla kahdella jalalla, niillä oli hoikka vartalo, pitkä kaula, tynkäiset käsivarret ja herkkä hampaaton kallo", kertoo Tim Zieglerthe, Museums Victorian selkärankaisten paleontologian kokoelmapäällikkö.

"Ne aloittivat elämänsä syömällä monenlaista ruokaa, mutta hampaat irtosivat niiden vanhetessa. Elaphrosaurukset ovat theropodien joukossa epätavallisia, koska aikuiset eläimet söivät kasvisruokavaliota sen sijaan, että olisivat metsästäneet saalista."

Muilta mantereilta löydetyt elafrosaurusfossiilit viittaavat siihen, että nämä dinosaurukset elivät myöhäisjurakaudella, mutta australialainen fossiili on peräisin lähes 40 miljoonaa vuotta myöhemmältä, varhaisliitukaudelta.

"Nuoret elafrosaurukset ovat saattaneet metsästää polaarisessa Victoriassa eläneitä pikkuruisia monotremejä (platypuksen ja aksidnan esi-isiä) sekä napata hyönteisiä ja hedelmiä", Tim sanoo.

Museon vapaaehtoinen Jessica Parker löysi fossiilisen kaulanikaman Eric the Red West -fossiilipaikalta Cape Otwayn lähellä Victorian osavaltiossa.

Jäänteitä luultiin alun perin lentävän lentosauruksen jäänteiksi, kunnes Swinburnen yliopiston paleontologit Stephen Poropat ja Adele Pentland yrittivät tunnistaa, mistä lentosauruksesta oli kyse.

"Lentoliskojen kaulanikamat ovat hyvin erikoisia", Stephen sanoo: "Kaikilla tunnetuilla lentoliskoilla nikaman rungossa on nikaman päädyssä holkki ja rungon päässä pallo tai kondyyli. Tässä nikamassa oli holkit molemmissa päissä, joten se ei voinut olla lentoliskosta."

Laajojen tutkimusten ja analyysien perusteella se oli lopulta ensimmäinen Australiasta koskaan löydetty elafrosauruksen fossiili.

Dinosaurus on saanut hellävaraisen nimen "Eric the Elaphrosaur" sen löytöalueen mukaan.

"Tämän elafrosaurusfossiilin kaltaiset uudet löydöt kumoavat aiempia käsityksiä ja auttavat tulkitsemaan vielä tulevia löytöjä", Tim sanoo.

"Museums Victorian kokoelmalla on tärkeä rooli tämän Victorian luonnonperinnön uuden näkökohdan esittelyssä ja sen varmistamisessa, että yleisö ja tutkijat voivat oppia lisää Victorian fossiileista tulevien sukupolvien ajan."