Carnyxin haikea ääni kaikuu läpi aikojen, ja se on ikkuna muinaisten kelttien maailmaan. Tämä pronssinen puhallinsoitin, joka on peräisin noin 2 000 vuoden takaa, oli olennainen osa kelttiläistä kulttuuria, ja sitä käytettiin sekä sota-aikana että rauhallisissa olosuhteissa. Sana "carnyx" on peräisin gallian kielestä, ja se tarkoittaa "sarvi" tai "sarvi", mikä on osuva nimi, kun otetaan huomioon soittimen omaleimainen ulkonäkö.

Karnyx on vaikuttava instrumentti, jonka pitkänomainen, S-muotoinen muoto on suunniteltu pidettäväksi pystysuorassa. Karnyxin aukko oli tyypillisesti muotoiltu eläimen karjuvan suun muotoon, usein villisian tai muun hurjan olennon suuhun. Karnyxin korkeus oli vaikuttava, sillä se oli yhtä korkea kuin soittajansa, tavallisesti noin 1,8 metriä tai lähes 2,5 metriä. Tämän ainutlaatuisen muotonsa ansiosta karnyxinääni kantaa suuria ihmisjoukkoja tai jopa armeijoita, mikä tekee siitä ihanteellisen välineen vihollisten pelotteluun ja viestien välittämiseen suurten etäisyyksien yli.

Eläinsymboliikka karnyksin muotoilussa on kiehtova osa sen historiaa. Historioitsijat ja arkeologit uskovat, että rautakauden keltit käyttivät eläinsymboliikkaa kuvaamaan raivokkuutta ja aggressiota. Karnyksin karjuva suu, joka on muotoiltu villisian suupieleksi, edusti voimakkaasti kelttiläistä soturihenkeä. Muita esimerkkejä tällä tavoin käytetyistä eläinsymboliikasta ovat esimerkiksi kilvet, joita koristivat mm.kaiverruksia villisioista ja miekan tupia, joihin on kaiverrettu lohikäärmeitä.

Vaikka karnykseja on löydetty rajallinen määrä, kysymys siitä, miten ne kuulostivat, on pitkään kiehtonut historioitsijoita ja musiikkitieteilijöitä. Vaikka varmaa tietoa on mahdotonta saada, tutkijat ovat yrittäneet luoda karnykin äänen uudelleen säilyneiden esimerkkien perusteella.