Graham Williamsjonka HistoricalEve
Medinet Habu, kukistettujen vihollisten katkaistut kädet, -
Usermaatre Meryamun, joka tunnetaan paremmin nimellä Ramses III (1184 - 1153 eaa.), oli kahdeskymmenennen dynastian (1186 - 1069 eaa.) toinen ja tärkein kuningas.
Hänen laajan valtakautensa erityispiirteet, hänen niin sanottuja "merikansoja" vastaan saavuttamiensa sotilasvoittojen merkitys ja hänen Medinet Habussa (Länsi-Thebassa) sijaitsevan hautatemppelinsä upea säilyneisyys tekivät hänestä yhden Egyptin uuden valtakunnan (n. 1550 - 1069 eaa.) ajanjakson tärkeimmistä faaraoista.
Ramses III, soturikuningas
Ramses III:n valtakausi kehittyi tilapäisessä tilanteessa, jossa Egyptin rajoilla oli vaarallisia uhkia, vaikka uusi kuningas oli ensimmäisen viisivuotisen valtakautensa aikana hyötynyt isältään Setnakhteelta (1186-1184 eaa.) perimästään rauhasta ja vakaudesta.
Jo viidentenä hallitusvuotenaan hän joutui kohtaamaan läntisten libyalaisten heimojen uudet hyökkäykset, jotka olivat käyttäneet hyväkseen yhdeksännentoista dynastian viimeisten kuninkaiden epävakautta ja poliittista hajoamista tunkeutuakseen läntiseen suistoalueeseen aina Niilin päähaaraan asti.
Samana vuonna (noin vuonna 1180 eaa.) kahden armeijan välillä käyty taistelu oli Ramses III:n ensimmäinen suuri sotilaallinen menestys, ja sitä kuvaa Medinet Habun temppelin toisen pihan seiniin tehty suuri kaiverrus.
Euforia ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä uusi Libyan sotaretki - joka oli myös voitokas ja jota myös temppelissä esiteltiin - tapahtui kuusi vuotta myöhemmin, Ramses III:n hallituskauden vuonna 11.
Reliefi, jossa Ramses III kukistaa vihollisensa Medinet Habussa.
Ramses III, Egypti ja merikansat
Näiden Libyan sotien lisäksi suurin sotilaallinen haaste, jonka Ramses III joutui kohtaamaan valtakautensa aikana, oli niin sanottuja "merikansoja" vastaan hänen valtakautensa kahdeksantena vuonna käymänsä sota.
Tilanne oli paljon vakavampi, jos otamme huomioon, että kyseessä ei ollut vain armeijan hyökkäys, vaan pikemminkin massiivinen ja äkillinen siirtolaismuutto, jossa heterogeeniset siirtymään joutuneet ihmiset pyrkivät asettumaan hyökkäyksen kohteena olleille alueille ja veivät näin perheensä mukanaan.
Viime vuosikymmeninä on kirjoitettu paljon näiden etnisten ryhmien Egeanmeren ja Vähä-Aasian muuttoliikkeen syistä ja alkuperästä, mutta vielä nykyäänkin on monia avoimia kysymyksiä.
Nämä kansat eivät olleet ainoastaan hajottaneet aikoinaan mahtavaa heettiläisten valtakuntaa, vaan etenemisessään ne olivat hävittäneet myös Arzawan, Alalakhin, Karkemishin, Ugaritin, Alashian, Tarsoksen ja Amurrun.
Egyptissä tiedämme, että jotkut näistä ryhmistä - kuten Denen, Lukka ja Sherden - olivat esiintyneet jo Akenatonin valtakaudella (1352-1336 eaa.), ja Lukan ja Sherdenin jäsenet mainitaan palkkasotureina, jotka taistelivat Ramses II:n puolella kuuluisassa Kadeshin taistelussa (1274 eaa.) heettiläisvaltakuntaa vastaan.
Koska tähän jaksoon liittyy huomattavia historiallisia ja arkeologisia epävarmuustekijöitä, voimme vain kertoa Ramses III:n esittämän tapahtumien kulun.
Tätä Medinet Habun pohjoisseinältä otettua kohtausta käytetään usein kuvaamaan egyptiläisten kampanjaa merikansoja vastaan, joka tunnetaan nimellä Delta-joen taistelu.
Ramses III merikansoja vastaan
Noin vuonna 1177 eaa. Danauna, Shakalash, Uashasha, Alasa ja Chekker piirittivät Egyptin täysin ja lähestyivät sitä meritse ja maitse sekä idästä että lännestä.
Ramses III valmisteli heitä varten sotalaivaston ja kokosi suuren armeijan aseistettua jalkaväkeä. Kummallista kyllä, faraon joukoissa ei ollut pulaa palkkasotureista merikansojen riveistä, kuten oli tapahtunut aiemminkin.
Medinet Habun kohokuviin sisältyvien kohtausten perusteella sota ratkaistiin kahdessa suuressa taistelussa, ensin maa- ja sitten meritaistelussa.
Arkeologiassa ei ole löydetty mitään todisteita, jotka osoittaisivat näiden yhteenottojen tarkan paikan, mutta voimme olettaa, että jos ne tapahtuivat, kuten on esitetty, ne tapahtuivat kahdessa lähellä toisiaan olevassa pisteessä ja mahdollisimman kaukana Niilin laaksosta.
Tämän perusteella uskotaan, että maataistelu olisi voinut tapahtua jossain suistoalueen itärajan ja Palestiinan kaistaleen etelärannikon välissä, kun taas meritaistelu tapahtui vihollisen laivaston tunkeutuessa juuri Niilin suistoalueelle.
On myös huomattava, että molemmissa tapauksissa faarao olisi puuttunut asiaan, vaikkakin eri tavalla:
Maataisteluun hän puuttuisi suoraan, mutta meritaisteluun hän tukisi laivastoa rannikolta käsin. Maataistelussa faraon joukoilla oli aikaa valmistautua, joten ne olisivat väijyneet armottomasti kohti Egyptiä matkalla olleen siirtolaiskaravaanin.
Tästä ylivoimaisesta voitosta huolimatta tätä vihollista ei voitu kukistaa niin nopeasti, koska se ei ollut poliittinen kokonaisuus eikä näin ollen toiminut yhtenäisenä ryhmänä.
Tällä tavoin muut ryhmät olivat edelleen uhka Egyptin vakaudelle, jota oli lievitettävä.
Tällä kertaa Medinet Habun kohtaukset näyttävät meille joukon vieraita aluksia, jotka saapuivat vesiväylälle selvänä aikomuksenaan laskea sotureitaan rannalle.
He eivät kuitenkaan tienneet, että heitä tarkkailtiin, ja ennen kuin manööveri oli päättynyt, Egyptin laivasto olisi yhtäkkiä ilmestynyt yllättäen hyökkäämään heidän kimppuunsa.
Samaan aikaan jalkaväki hoitaisi maasta käsin ne, jotka olivat onnistuneet nousemaan maihin, ja egyptiläiset jousimiehet hyökkäsivät rannikkoa kohti kuljetettuja vihollisaluksia vastaan.