Kreikkalaiset käyttivät armeijoita, joissa jalkaväki seisoi hyvin lähellä toisiaan, kaikki yhdistyneinä yhdeksi jättiläisyksiköksi. Roomalaiset sen sijaan, olivat edelläkävijöitä pienten yksiköiden taktiikassa ja organisoivat armeijansa pienempiin kokoonpanoihin, jotka pystyivät toimimaan itsenäisesti muusta armeijasta riippumatta. .
Kynoskefalan taistelu (kreikaksi: Μάχη τῶν Κυνὸς Κεφαλῶν) oli Thessaliassa vuonna 197 eaa. käyty kohtaamistaistelu Titus Quinctius Flamininuksen johtaman Rooman armeijan ja Filippos V:n johtaman Makedonian Antigonidien dynastian välillä toisen Makedonian sodan aikana. Se oli ratkaiseva Rooman voitto ja merkitsi konfliktin loppua.
Alkusoitto
Vuonna 201 eaa. Rooma voitti toisen Punisen sodan Karthagoa vastaan. Makedonian Filip V oli hyökännyt 20 vuoden ajan Rooman asiakasvaltioita vastaan Välimerellä. Kreikan kaupunkivaltiot Ateenan johdolla vetosivat Roomaan avunpyynnöllä. Vuonna 197 eaa. Titus Quinctius Flamininuksen johtama Rooman armeija marssi liittolaistensa kanssa Aetolian liiton liittolaisjoukkojen kanssa kohti Pheraea etsimään Larissassa oleskelevaa Filipposta.
Armeijat
Roomalaiset
Flamininuksella oli noin 25 500 miestä, jotka jakautuivat seuraavasti: 16 000 legioonalaista jalkaväkeä, 8 400 kevyttä jalkaväkeä, 1 800 ratsuväkeä ja 20 sotanorsua; lisäksi siihen kuului sotilaita liittoutuneesta Ätolian liitosta, kevyttä jalkaväkeä Athamanian alueelta ja palkkajousimiehiä Kreetalta.
Makedonialaiset
Filippoksella oli noin 26 000 miestä, joista 16 000 oli falangiitteja, 2 000 kevyttä jalkaväkeä, 5 500 palkkasoturia ja liittolaisia Kreetalta, Illyriasta ja Traakiasta sekä 2 000 ratsuväkeä. Thessalialaista ratsuväkeä johti Herakleides Gyrtonista, makedonialaista ratsuväkeä León. Palkkasotureita (traakialaisia lukuun ottamatta) komensi Athenagoras ja toista jalkaväkijoukkoa Nikanor Elefantti.
">